"I would rather die of passion than of boredom."

Perjantaipäivää (wuhuu)!

Googlaamalla "passion quote" löytyy monia intohimoon liittyviä lausahduksia, mutta tuo Vincent van Coghin fraasi sopii loistavasti päivän aiheen otsikoksi. Olin nimittäin eilen koulussa lyhyehkössä seminaarissa, jossa  aivan älyttömän inspiroiva Levi Wellness Clubin yrittäjä Laura Peippo kävi tempasemassa meille ihan kreisin setin oman intohimon toteuttamisesta. Seminaarista intoutuneena päätinkin kirjottaa omasta yrityksestäni ja siitä, miksi haluan työskennellä liikunta-alalla.

Oon kokenu ja oppinu tämän verrattain lyhyen elämäni aikana paljon ja muodostanu kaikesta kokemastani elämälleni tiettyjä periaatteita. Niitä periaatteita, arvoja, joiden mukaan haluan elää elämääni. Tärkein asia niistä on se, että en koskaan tyydy johonkin, mitä satun saamaan. Jo liikunta-alan ammattikorkeakouluihin hakiessani tiesin, että koulupaikat on kiven alla ja ala muutenkin todella vaihtelevasti työllistävä. En silloin tiennyt vielä sitä, että perustan 21 -vuotiaana oman yrityksen, mutta tiesin sen, että haluan tavalla tai toisella toteuttaa intohimoani. Tuo intohimo oli ja on edelleen liikunta. Vaikka en ensimmäisenä hakukeväänä saanutkaan opiskelupaikkaa, intohimo ja aito rakkaus liikuntaa kohtaan sai mut yrittämään uudelleen, muiden ajatuksista ja sanomisista huolimatta.

Liikunta oli se asia, se mun oma juttu, joka sai mut jo lukioikäisenä nousemaan sängystä ylös, päivä toisensa jälkeen. Vaikka jossain vaiheessa liikuntamäärät oli ihan liian suuret ja ajatusmaailma sitä kohtaan muutenkin vinksallaan, se piti mut järjissäni. Vaikka en jaksanut tehdä kouluhommia, en sanut yöllä nukuttua, enkä halunnut nähdä kavereita, oli liikunta se asia jota jaksoin tehdä ja joka toi sisältöä päiviin. Tunne onnistumisesta ja itsensä ylittämisestä silloinkin, kun niitä ei muualta elämästä tuntunut mitenkään löytyvän.

Kuntosalille eksyminen oli elämässäni kuin lottovoitto. Laihuudentavoittelusta lihastentavoitteluun, epäterveestä elämäntavasta terveellisempään. Opiskelin, kokeilin ja opiskelin lisää. Opin, että jos haluan lihaksia, on opeteltava syömään enemmän. Ja jos haluan lihaksia, on myös levättävä enemmän, sillä lihas kasvaa levossa. Lähes päivittäiset ryhmäliikuntatunnit väistyivät salin tieltä ja ajan kuluessa liikuntamäärät vähenivät. Tekeminen muutui, ja muuttuu edelleen, koko ajan määrän sijasta laatua painottavaksi.

Kaiken sen rämpimisen, ylösnousemisen ja itseopiskelun jälkeen tajusin, että tässä on se juttu mitä haluan tehdä työkseni. Auttaa ihmisiä liikkumaan ja huomaamaan liikunnan ääretön voima kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Tajusin, että en halua tehdä mitään muuta kuin hankkia liikunnasta ammatin ja niin tein. Olen jo personal trainer ja valmistun tänä vuonna liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakoulusta. Lisäksi olen opiskellut muutaman kurssin verran terveystietoa avoimessa yliopistossa. Ala on siitä mahtava, että koskaan ei voi osata liikaa ja opiskelua on harrastettava niin kauan, kuin töitä aikoo alalla tehdä.

Toiminimeni Personal Trainer Anita Karjalainen on vasta reilun vuoden ikäinen ja etsii vielä ahkerasti omaa polkuaan. Tällä hetkellä teen töitä erittäin pienimuotoisesti opintojen ohella ja muodostan samalla tulevaisuuden visioita ja suunnitelmia. Tulevaisuudessa aion työllistää itseni kokopäiväisenä yrittäjänä. Yrityksen isoin arvo näkyy myös logossa -teen kultaista valmennusta suurella, kultaisella sydämellä. Valmennustavastani näkyy henkilökohtainen kokemus, tietotaito ja vuorovikutustaidot. Valmenukseni on aina kaksisuuntaista ja valmennettavan ehdoilla tapahtuvaa. Tavoitteet luodaan yhdessä ja niitä kohti kuljetaan yhdessä, tosissaan muttei vakavasti.

Valmennusasioissa ja muissa jutuissa voit olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen: karjalainenac@gmail.com.

Somesta yrityksen löytää:

Facebookista: @ptanitakarjalainen

Instagramista: @ptanitakarjalainen

Mun henkilökohtainen Instagramtili (aka kuvaroskakori): @__ansku

-Anita